Selviytyisikö Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ilman omaishoitoa? Esim. vanhuksen ympärivuorokautinen hoito maksaa noin 65 000 e vuodessa, moninkertaisesti verrattuna läheisen turvin kotona elämiseen, vaikka apuna olisi julkisia palveluita. Tutkimusten mukaan omaishoito on kustannustehokas vaihtoehto hoitaa sairaita ja vammaisia läheisiä kotona (kustannukset ovat noin 13 000 e/vuosi). Omaishoidolle on laskettu koko maan osalta tarkennettuja vaihtoehtoiskustannuksia, joiden mukaan omaishoidon arvo yli 18-vuotiaiden osalta on vuodessa 418 miljoonaa euroa. Vaihtoehtoiskustannukset olisivat mukaan 1,25 miljardia euroa (THL:n raportti 2024).
Jo nyt alimmassa palkkioluokassa olevien hoito vaatii vähintään kolme kotihoidon käyntiä vuorokaudessa ilman omaishoitajaa ja toisessa palkkioluokassa ympärivuorokautisen palveluasumisen tai vastaavan. Eli jos omaishoitajia ei ole, onko hyvinvointialueemme varautunut kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen lisäämiseen?
Hyvinvointialueiden talouskurimuksessa omaishoitoon kannattaa päinvastoin investoida enemmän. Riittävästi tuettuna omaishoito on yksi vaihtoehto hoivan järjestämiseen.
Alueellamme on tällä hetkellä runsaat 3000 omaishoitajaa, jotka vastaavat eri ikäisten läheisten hoivasta. Kaavaillut leikkaukset eivät vahvista omaishoitajan jaksamista eivätkä houkuttele omaishoitajaksi, koska luvassa on vähemmän euroja, vapaata ja palveluvaihtoehtoja. Löytyykö enää omaishoitajia, jos asiakasperheet kohtaavat jatkuvasti heikennyksiä ja leikkauksia? Jaksavatko nykyiset omaishoitajat, jopa oman terveytensä kustannuksella?
