Saattajana-opas lisätietoa

1.1 Vaikea Alzheimerin tauti

Vaikeassa Alzheimerin taudissa muisti toimii vain satunnaisesti, kielellisten vaikeuksien takia puheen tuotto ja ymmärtäminen on vähäistä, orientaatio ja keskittymiskyky ovat heikot, hahmottaminen ja kätevyys ovat vaikeasti häiriintyneet.

Käytösoireet ovat moninaisia, ja niitä esiintyy lähes kaikilla potilailla. Apatiaa todetaan yli 90 %:lla potilaista. Vastustelu, katastrofireaktiot, agitaatio ja levoton vaeltelu on yleistä. Masennusta esiintyy edelleen, mutta se saattaa ilmentyä ahdistuneisuutena ja levottomana käyttäytymisenä.

Potilas on kaikissa perustoiminnoissa ohjattava tai konkreettisesti autettava. Konkreettisen avun tarve ilmaantuu ensin pukeutumiseen, sitten peseytymiseen ja henkilökohtaisen hygienian hoitoon, sitten WC-toimintoihin ja lopulta syömiseen.

Avun ja valvonnan tarve on samanlainen kuin 2–4-vuotiaalla lapsella, eikä potilasta voi jättää yksin. Somaattisia neurologisia oireita todetaan lähes kaikilla potilailla.

Apraktiset tai ekstrapyramidaalisiin häiriöihin liittyvät kävelyhäiriöt lisäävät kaatuilutaipumusta. Apraktisessa kävelyhäiriössä liikkeellelähtö ei tahdo onnistua jalkojen tottelemattomuuden takia ja kävely muuttuu lyhytaskeliseksi ja leveäraiteiseksi.

Ekstrapyramidaalisessä häiriössä kävely saattaa olla hidasta ja lyhytaskelista ja raajat ovat jähmeät ja kasvot ilmeettömät.

Osalle potilaista kehittyy myös spastisiteettia, vilkastuneet jänneheijasteet ja positiivinen Babinskin heijaste.

Primaariheijasteet (tarttumisrefleksi, turparefleksi, imemisrefleksi) tulevat esille, minkä takia potilas tarraa esimerkiksi ovenkahvoihin eikä pysty irrottamaan otettaan. Tässä vaiheessa osalla potilaista esiintyy myoklonusta (säpsähtelyä ja raajojen nytkähtelyä) ja epileptisiä kohtauksia.

Alzheimerin taudin loppuvaiheessa potilaalla on vain harvoja ilmaisuja, hänen raajansa jäykistyvät, hän menettää kävelykykynsä, on pidätyskyvytön ja syötettävä (nielemiskyky säilyy pitkään).

(Käypä Hoito: Muistisairaudet 29.1.2021)

1.2 Elämän lopun hoito sydämen vajaatoiminnassa

Sydämen vajaatoiminnan lääkehoitoa jatketaan elämän loppuvaiheen hoitoon siirtymisen jälkeen sopeutetusti. Pääpaino on oireenmukaisessa hoidossa.

• Nesteenpoistolääkkeet ovat keskeinen lääkeryhmä. Oireiden lisääntymisen perusteella tehostettu nesteenpoisto ehkäisee tehokkaasti sairaalaan joutumista.
• Kipu on yleinen sydämen vajaatoimintapotilaiden oire: jopa 70–80 % loppuvaiheen vajaatoimintaa sairastavista potilaista ilmoittaa kokevansa kipua. Kipu on monisyinen. Muun muassa sydänperäinen rintakipu (angina pectoris) ja suolen verenkiertohäiriöstä johtuva kipu ovat mahdollisia osatekijöitä.
• Morfiini kipulääkkeenä on usein tarpeen. Morfiini lievittää myös hengenahdistusta.
• Tulehduskipulääkkeitä tulisi välttää, koska ne pahentavat sydämen vajaatoiminnan oireita.

Loppuvaiheen hengenahdistusoireita voidaan lievittää myös lääkkeettömin keinoin (tuuletin tai muu ilmavirtaus).

Keuhkopussin tai vatsaontelon neste tyhjennyksistä (punktioista) on myös toisinaan apua.

Saattohoitovaiheessa tahdistimen defibrillaattoritoiminto (”sydäniskuri”) tulee kytkeä pois yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos defibrillaatiotoiminto on jäänyt kytketyksi ja kuoleman lähestyessä laite antaa sähköiskuja, ne saadaan lakkaamaan asettamalla tahdistimen päälle magneetti.

(Käypä Hoito Duodecim: Sydämen vajaatoiminta. 15.2.2017)

1.3 ALS potilaan oirehoito

Hengenahdistus

Johtuu usein pallean heikkoudesta, koska makuuasennossa vatsaontelon elimet painavat keuhkoja. Apuna tähän on sängyn päädyn kohotus. Hengitys muuttuu katkonaiseksi yöllä nukkuessa (REM uni), ja siitä seuraa:

• unen katkonaisuus
• virtsaamistarpeen tunne
• ruokahaluttomuus, mielialamuutokset, painajaiset
• aamupäänsärky

Nielemisvaikeus

• syljen ja ravinnon
• ongelma ei syljen määrässä vaan nielemisen hankaluudessa
• kuolaaminen: vaikeus pitää huulia yhdessä
• suu auki hengittäminen > sylki paksunee ja nieleminen vaikeutuu
• kielen voimattomuus > ei jaksa työntää suun sisältöä nieluun
• nielemisvaikeus altistaa aspiraatiolle
• yskiminen ennen nielemistä ja sen aikana viittaa aspiraatioon

Lievityskeinoja :

• potilas pidättää henkeään niellessään ja hengittää voimakkaasti ulos sen jälkeen
• pään kallistaminen taaksepäin (jos mahdollista)
• potilas nielee syljen ennen suun avaamista (puhumista)
• PEG-letku

Heikkous ja lihaskato

• anabolisista steroideista ei ole hyötyä, koska heikkous ei johdu lihaksista
• lääkehoidosta ei juuri apua

Krampit ja spastisuus

• voivat esiintyä raajoissa, vatsalla tai selässä

Kipu

• 50-75 % kokee voimakasta kipua loppuvaiheessa
• krampit, spastisuus, tuki- ja liikuntaelinkipu (lihasatrofia)
• ihon painuminen
• opioidit

Oireena voi olla myös tiheävirtsaisuus ja hampaiden kirskutus

1.4 Syöpäpotilaiden eloonjääminen

Eri syöpämuotojen hoidot ovat kehittyneet paljon viime vuosikymmeninä. Nykyään suuri osa syöpäpotilaista elää syövän toteamisen ja hoidon jälkeen normaalia elämää sekä kuolee lopulta muuhun syyhyn kuin syöpään. Yleensä paranemisen tilastollisena rajana pidetään viittä vuotta, vaikka joissakin syövissä esiintyy ylikuolleisuutta myös viiden vuoden jälkeen (esim. rinta- ja eturauhasen syöpä) ja joissakin tapauksissa tilastollinen paraneminen saavutetaan jo aikaisemmin (esim. kivessyöpä ja aivokasvaimista meningeooma).

Kaikkien syöpäpotilaiden keskimääräinen viiden vuoden elossaololuku on kasvanut noin viisi prosenttiyksikköä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Menneiden vuosikymmenten yleisimmät syöpämuodot, maha- ja keuhkosyöpä, ovat edelleen huonon ennusteen syöpiä. Kun niiden suhteellinen osuus pienenee ja muiden syöpien ennuste paranee, syövän maine tappavana tautina muuttuu hiljalleen.

Osa syövistä on kuitenkin yhä sellaisia, että niitä on erittäin vaikea parantaa. Tällaisia syöpiä ovat muun muassa keuhkojen, maksan, sappirakon ja haiman syövät. Haimasyöpään sairastuneista potilaista vain viisi prosenttia elää viisi vuotta syövän toteamisesta. Uudenaikaisten hoitojen avulla myös levinnyt syöpä voidaan pitää jonkin aikaa kurissa ja elossaololuvut paranevat, vaikka potilas lopulta kuoleekin syöpään. Maksa-, sappirakko- ja haimasyövässä yhden vuoden elossaololuku onkin parantunut huomattavasti, mutta keuhkosyövässä ennuste on parantunut vain hieman kahden viimeisimmän vuosikymmenen kuluessa.

Elossaoloon vaikuttavat tekijät

Syöpäpotilaiden elossaololuvut vaihtelevat huomattavasti sen mukaan, onko syöpä levinnyt, kun se todetaan. Niiden potilaiden ennuste on parempi, joiden syöpä on todettu paikallisena, koska tällöin on usein mahdollista poistaa koko syöpäkasvain leikkauksella.

Erot voivat olla hyvinkin suuria. Esimerkiksi huonomaineiset ihomelanoomat todetaan nykyisin pääasiassa ohuina ja paikallisina kasvaimina, jolloin leikkaus parantaa potilaan.

(syopajarjestot.fi)

1.5 Turvotus ja sen hoito

Saattohoidossa turvotuksella useimmiten tarkoitetaan alentuneen imunestekierron aikaansaamaa kudosturvotusta. Turvotuksia syntyy myös muilla mekanismeilla ja myös useimman syöpäpotilaan turvotuksen takana on useampia syitä. Pitkälle edennyttä syöpää sairastavalla potilaalla saattaa yhdistyä imunestekierron tukokseen alhainen albumiinitaso. Mikäli potilaalla on lisäksi sydämen- tai munuaisten vajaatoimintaa, yhteisvaikutuksena näistä kaikista syntyy samanaikaisesti nestekierron ylikuormaa ja kiertoeste.

Turvotus esiintyy yleensä raajoissa tai raajan läheisissä vartalon osissa. Turvotuksen syntyyn vaikuttavat taudin lisäksi potilaan saamat hoidot. Nestekierto heikkenee myös liikkumattomuuden seurauksena, koska imusuonissa ei ole seinämissä pehmeää lihasta nestekierron aikaansaamiseksi (suuria imusuonirunkoja lukuunottamatta). Aktiivinen nestekierto saadaan aikaiseksi vain lihasten pumppaustyöllä.

Turvotukseen liittyy usein sitä komplisoivia tulehduksia ja laskimotukkeumia. Hoidon päämääränä onkin paitsi vähentää raajan nestemäärää ja sen aiheuttamaa epämukavuutta, myös ennaltaehkäistä komplikaatioita.

Turvotuksen hoito on usein laiminlyöty, koska hoito on aikaa vievää. Helposti päädytäänkin näennäishoitoihin. Käytettäessä nesteenpoistolääkitystä, harvajaksoista lymfaterapiaa ja tukisidoksia satunnaisesti harvoin saadaan aikaan muuta kuin pettymyksiä hoitajille ja potilaille. Menestyksellinen hoito perustuu tarkkaan ja säännölliseen tutkimukseen ja seurantaan sekä intensiiviseen potilasohjaukseen, lihasharjoituksiin ja ihonhoitoon.

Alkuvaiheessa turvotus on luonteeltaan pehmeää ja tässä vaiheessa raajan nostaminen kohoasentoon usein vähentää turvotusta jossain määrin. Kun turvotus kehittyy pitemmälle, muodostuu kudosfibroosia ja turvonnut raaja muuttuu kovemmaksi. Lopulta sidekudostuotannnon edelleen lisäännyttyä, iho kovettuu ja raaja muuttuu massiivisesti turvonneeksi. Tässäkään vaiheessa turvotukseen ei liity kipua. Raaja on useimmiten pingoittuneen , kiristävän ja raskaan tuntuinen.

 1.6 Ei-elvytetä päätös

Paineluelvytyksestä (DNAR, Do Not Attempt Resuscitation) ja sydämen sähköisestä tahdistuksesta pidättäytyminen sydämen pysähtyessä on perusteltua potilaan omasta toiveesta ja silloin, kun lääketieteellinen ennuste on huono. Hoitolinjaus voidaan määrittää myös laajemmin kirjaamalla ”sallitaan luonnollinen kuolema”. Päätöksen perusteet, linjauksen laajuus, päätökseen osallistuneet henkilöt (asianomainen tai hänen edustajansa, hoitaja, lääkäri) ja päivämäärä kirjataan yksityiskohtaisesti. Päätös perutaan, jos potilaan ennuste vastoin odotuksia muuttuu.

1.7 Perhe ja omaiset

Vakava sairaus ja kuolema koskettavat ihmisen koko lähipiiriä. Ne merkitsevät sopeutumista uuteen tilanteeseen ja usein myös osallisuutta käytännön toimintoihin. Kuolemaan johtava sairaus on usein muutostekijä, joka järjestää perheen sisäisiä ja perheestä ulos suuntautuvia suhteita uudelleen. Kyynikot ovat sanoneet, että vakava sairaus tuo esiin parhaat piirteet potilaassa ja pahimmat perheessä. Sairastaminen voi yhdistää perheitä, mutta usein etenkin pitkä sairastaminen korostaa sellaisia vuorovaikutuksen puolia, jotka perhesuhteissa ovat vuosien mittaan muotoutuneet. Halu ratkaista loppumetreillä perheen historiassa syntyneitä ongelmia on hoitosuhteessa käytännössä vaikea (tai mahdotonta) toteuttaa. Sairaus tuo mukanaan myös läheisyyden halua ja tämä potilaan kaipaama tiivis läheisyys saattaa väsyttää perheen terveitä jäseniä.

Potilaan lähipiirin jäsenet elävät samankaltaisessa muuttuvien merkitysten mylläkässä, jossa odotetusta yhteisestä moottoripyörä matkasta Euroopan ympäri tuleekin ahdistuksen aihe. Asioiden merkitykset muuttuvat ja ne voivat muuttua perheen eri jäsenillä eri tavoin. Toiveiden romahtaminen tai tulevaisuuden järkkyminen ja pelot tulevista kärsimyksistä saattavat olla merkittävästi suurempi ahdistuksen aihe kuin fyysisesti koetut oireet. Sairas suree omaistensa surua samalla kun murehtii omaa sairauttaan. Läheiset tuntevat ahdistusta sairaan kuoleman lähestymisestä ja kyseisen henkilön peruuttamattomasta menettämisestä. Muutokset rooleissa saattavat muuttaa perheensisäisiä valta- tai tunnerakenteita.

Sairaus ja sairastaminen sinänsä aiheuttavat pelkoa sairauden etenemisestä ja kysymyksiä omaisten kyvystä auttaa ja tukea läheistään. Mahdollisuus olla yhdessä viimeiset elinviikot ja kuoleman hetki on merkityksellistä sekä potilaalle että omaisille.

1.8 Muutokset kuolemaa edeltävinä tunteina / aktiivinen kuoleminen:

Lähestyvään kuolemaan viittaavat:

• Alentunut läsnäolo (unenkaltainen, voi olla silmät auki)
• Vaste ääniin (puheeseen, hälyyn) alentuu, häviää
• Agitoituneisuus/kiihtyneisyys toisinaan
• Lihastonus laskee, voi olla lihasnykäyksiä, virtsa-inkontinenssia
• Hengitys muuttuu nopeammaksi ja pinnallisemmaksi, katkoja, liman synnyttämä hengityksen äänekkyys
• Ääriosien viileys ja ihon värimuutokset (sinisyys, kalpeus, punoitus), hikoilu
• Verenpaine laskee, pulssi nousee

1.9 Ruokahalun muutokset

Saattohoitovaiheessa sellaiset ruoat, jotka hoidettavalle aikaisemmin maistuivat, saattavat muuttua vastenmielisiksi (esimerkiksi peruna, leipä ja liha). Kiinteää ruokaa saattaa olla hankalampi niellä kuin nestemäistä tai soseutettua.

Kylmät, miedosti tuoksuvat ruoat saattavat maistua lämpimiä aterioita paremmin. Myös mieltymys mausteiden käyttöön saattaa muuttua. Sokeria tai suolaa tuntuu olevan liikaa tai sitten aivan liian vähän verrattuna aikaisempaan.

Hoidettavalle saattaa tulla mielitekoja ruoan suhteen, jotka kuitenkin voivat muuttua hyvin nopeasti. Aamulla esitetty toivomus suolakalasta ei ehkä maistukaan päivällä, kun sitä olisi tarjolla.

Pienet makupalat pitkin päivää tuntuvat usein paremmalta vaihtoehdolta kuin entinen ateriarytmi.
Toisille maistuvat suolaiset naposteltavat: suolakurkku, oliivit, mätitahna, silli, valmiit pussikeitot jne.
Toisia miellyttävät makeat makupalat: ananaspalat, vesimelooni, pirtelöt, jäätelö, mehujää.

Helposti nieltäviä ja useimmiten saattohoitovaiheen potilaalle maistuvia tarjottavia ovat esimerkiksi: perunamuusi, pinaattikeitto, mannavelli, kaurapuuro, kaupan valmiit pillivellit, lasten hedelmäsoseet, sosekeitot.

1.10 Suun infektiot

Vähäinen syljeneritys saattaa lisätä suun sieni-infektion todennäköisyyttä. Myös kortisoni paikallisesti annettuna altistaa infektiolle.

Sieni-infektion voi hoitaa paikallisesti suun limakalvolle annosteltavalla lääkkeellä. Vaikeammissa tapauksissa tulee kysyä lääkäriltä tablettimuotoista sienilääkitystä.

Sientä harvemmin voi suun infektion aiheuttajana olla virus (yleensä herpes). Siihen liittyy suun kipua ja rakkulointia suun limakalvoilla.

Limakalvon turvotus ja syödessä tuntuva kipu voi olla seurausta esimerkiksi syövän hoidoista.

1.11 Suun kostuttaminen

Saattohoitovaiheessa on tärkeä huolehtia hoidettavan suun kostuttamisesta vähintään 1-2 tunnin välein. Kostuttamiseen voi käyttää lähes mitä vain hoidettavalle mieluista nestettä (vettä, mehua, olutta, kahvia jne.) pieninä usein toistuvina annoksina.

Nesteen tarjoamisessa voi apua olla juomapullosta, nokkamukista, mehupillin käytöstä tai lusikkatarjoilusta. Myös injektioruiskua voi käyttää pieneen annosteluun.

Joillekuille potilaille sopii juoma hyvin jäähdytettynä, jopa jääpaloina tai sorbettina. Myös pehmeät pienet säilykehedelmäpalat, esimerkiksi säilykepersikka tai -ananas, voivat toimia suun kostuttamisessa.

Jos hoidettava ei enää ilmaise toiveita suun kostuttamisesta tai kykene enää nielemään, suuta hoidetaan veteen tai öljyyn (esimerkiksi manteli-, rypsi-, oliivi-, avokadoöljy) kostutetulla pumpulitikulla tai harsotaitoksella. Varsinkin yöksi on hyvä kostuttaa suun limakalvot öljyllä. Huulet ja suupielet on hyvä rasvata esimerkiksi Bepanthen-voiteella.

(Niina Nivala-Huhtaniska, Anu Nousiainen, Kuolevan potilaan suun hoito, kirjassa Palliatiivinen hoito, Duodecim 2015)

1.12 Väsymys-heikkous-ruokahaluttomuus -oireyhtymä saattohoitopotilaalla

Kuolemaa lähestyvän potilaan yleisin ongelma on monisyinen oirekompleksi, jota kuvastaa potilaan kuihtuminen, ruokahaluttomuus ja väsymys. Usein näkyvimmät oireet, kuten kipu ja pahoinvointi saavat osakseen enemmän huomiota. Potilailta ja omaisilta kysyttäessä väsymys on osoittautunut erääksi potilasta häiritsevimmistä oireista.

Masennuksella ja väsymyksellä tuntuisi olevan selkeä yhteys. Toisaalta myös kivulla ja masennuksella on yhteys. Oleellista on nähdä eri oireiden, niiden ratkaisuyritysten sekä oireisiin reagoinnin välinen monimuotoisuus.

Potilaan yleistilan heiketessä ravitsemukselliset ja aineenvaihdunnalliset tekijät, taudin levinneisyys ja hoito, oirehoitoon käytetyt lääkkeet sekä psykososiaaliset tekijät nivoutuvat kaikki yhteen. Myöskään taudin aktiivisuus ei yksiselitteisesti ennusta oireen vaikeutta. Oiretta saattaa pahentaa henkilön pyrkimys muuttaa elämäntyylinsä vähemmän aktiiviseksi.

Saattohoitopotilaan oireet muuttuvat ajan myötä kuoleman lähestyessä. Huonon ennusteen merkkejä on sellainen oirekuvan muutos, jossa hengenahdistus, väsymys, ruokahalun muutokset ja depressiivisyys lisääntyvät. Oireiden muuttuessa potilaat itse havaitsevat elämälle mielekkyyttä tuovien tekijöiden heikkenemisen omassa elämässään. Ajattelun kyvyt vähenevät, liikuntakyky heikkenee ja usein myös sosiaaliset suhteet vähenevät.

1.13 Vuodepotilaan hoito

Hoidettavan kotiin on mahdollista saada oman alueen kunnalta lainaksi moottoroitu hoitosänky, mikä helpottaa huomattavasti omaishoitajan työergonomiaa. Paitsi sängyn korkeutta, myös sängyn päädyn kallistuskulmaa voi säätää. Sänkyyn saa myös lisävarusteena turvallisuutta lisäävät laidat.

Hoidettavan vuoteeseen on hyvä pedata ns.poikkilakana. Se on vuoteessa olevan lakanan päälle poikittain pedattava lisälakana. Sen tehtävänä on helpottaa hoidettavan asennon vaihtoa ja estää eritteiden imeytyminen patjaan tai muihin vuodetekstiileihin. Joissakin poikkilakanoissa lakanan keskiosa on liukuvaa materiaalia, joka helpottaa hoidettavan asennon vaihtoa.

Saattohoitovaiheessa hoidettava ei tavallisesti enää itse jaksa vaihtaa asentoaan, vaan tarvitsee siihen apua. Asentoa olisi hyvä vaihtaa vähintään parin tunnin välein painehaavojen (makuuhaavojen) ehkäisemiseksi. Asennon säilyttäminen kylkiasennossa on useimmiten mahdotonta lihasvoimien heikennyttyä. Avuksi on hyvä asetella selän taakse pari tyynyä, joihin hoidettava voi rennosti nojata. Myös polvien väliin on kylkiasennossa hyvä laittaa ohut tyyny tai pyyhe ihorikkojen estämiseksi.

Saattohoitovaiheessa hoidettavan peseytyminen tapahtuu useimmiten vuoteessa. Hyvänä apuna ovat apteekista saatavat iholle jätettävät pesuvoiteet, jolloin vesihuuhtelua ei tarvita. Ihoa on hyvä myös rasvata perusvoiteella painehaavaumien ehkäisemiseksi. Rasvaus myös vilkastuttaa verenkiertoa ja tuntuu useimmista hoidettavista myös miellyttävältä.

Vuoteeseen saa myös tarvittaessa ns. painehaavapatjan. Se tasaa painetta tehokkaasti ja on miellyttävä käyttäjälle, jolla on korkea riski altistua painehaavaumille.

1.14 Painehaavaumat

Painehaavat eli makuuhaavat syntyvät erityisesti vuodepotilaille, jotka joutuvat makaamaan pidempiä aikoja eivätkä itse pysty kääntymään vuoteessa.

Painehaava syntyy sellaiselle ihoalueelle, jossa luu painaa ihoa ja estää sen normaalia verenkiertoa. Tavallisimmin painehaavat syntyvät lonkkiin, alaselkään, pakaroihin ja lapaluihin.

Hikoilusta ja inkontinenssista johtuva ihon kosteus heikentää ihon suojaavaa pintarakennetta ja altistaa painehaavoille.

Ensin iholla nähdään painekohdassa punoitus, sitten kudoksiin tulee turvotusta, ja lopuksi iho rikkoutuu.

Asentohoidolla poistetaan tai kevennetään painetta sekä hankausta.
Vuoteessa makuulla tulee välttää kohtisuoraa kylkiasentoa, koska siinä on riski saada lonkkaseudun painehaava. Kylkiasennossa lantion tulee olla noin kolmenkymmenen asteen kallistuksessa tyynyjen avulla, jotta paineen vaikutus vähenee luu-ulokekohdassa sekä paine lantion alueella jakaantuu mahdollisimman leveälle alueelle kehossa. Asentoa vaihdetaan vuorotellen vaihtoehtoisesti oikea kylki, selkä, vasen kylki. Lisäksi ohuiden tyynyjen avulla on estettävä raajojen painuminen toisiaan vasten.
Kantapäihin kohdistuvaa painetta selinmakuulla tulee estää kohottamalla kantapäät irti makuualustasta sekä asettamalla polvet hieman koukkuun tyynyn avulla. Jalat tulee tukea tyynyn avulla koko pohkeen pituudelta.

Tärkeää on ihon kunnon päivittäinen tarkkailu ja huolehtiminen pitämällä iho puhtaana ja kuivana. Tarvittaessa ihoa voidaan rasvata tai öljytä, mutta voimakasta hierontaa ja hankausta on syytä välttää.
Inkontinenssisuojaa käyttävien iho on syytä suojata virtsalta ja ulosteelta ihonsuojavoiteilla tai tuotteilla, joita saa apteekista.

Painehaavojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon on saatavilla erilaisia ihonhoitosidoksia. Niiden käytöstä kannattaa kysyä terveydenhuollon ammattilaisilta.

1.15 Sekavuuden syyt ja hoito

Sekavuus voi ilmetä:

• harhaisuutena
• todellisuudentajun heikkenemisenä
• vaikeutena ymmärtää yksinkertaisiakin asioita

Yleisimmät syyt saattohoitovaiheen sekavuudelle ovat:

• Verenkierrolliset syyt ja hapen puute
• Munuaisten ja/tai maksan vajaatoiminta
• Keskushermoston kasvaimet
• Psyykkiset syyt
• Tulehdukset
• Lääkkeiden sivuvaikutukset
• Neurologiset syyt
• Kipu
• Virtsatietulehdus
• Liian vähäinen ravitsemus

Varsinaisen sekavuuden lisäksi dementoivat sairaudet aiheuttavat samankaltaisia oireita. Matala verensokeri voi ilmetä toisinaan sekavuutena.

On hyvä sulkea pois hoidettavat syyt, kuten verensokerin lasku tai virtsatieinfektio. Jos ei ole verensokerimittaria, voi aina kokeilla antaa hoidettavalle sokeria sisältävää juomaa tai hunajaa/tomusokeria suuhun. Suun kautta annosteltavalla antibiootilla hoidetaan liuskakokein todettu virtsatieinfektio.

Lieviä sekavuusoireita ei tarvitse lääkitä, vaan pyritään luomaan rauhallinen ja turvallinen ympäristö.

Harhanäkyjä tai muuta sekavuutta ei pidä kiistää tai asettaa kyseenalaiseksi. Sekavalle ihmiselle ne tuntuvat todellisilta.

Usein hoidettavan sekavuus on seurausta käytetystä lääkityksestä. On hyvä olla yhteydessä kotisairaanhoidon/kotisairaalan hoitajaan/lääkäriin ja pyytää tarkistamaan nykyinen lääkitys. Toisinaan käytettäessä vahvoja kipulääkkeitä voidaan kipulääke vaihtaa toiseen sivuvaikutusten vähentämiseksi. Elimistön tilan muuttuessa lääkkeillä voi ilmetä myös uusia yhteisvaikutuksia.

Mikäli sekavuus on vaikea-asteisempaa tai siihen liittyy aggressiivista käytöstä, voi sekavuutta lääkitä hoitavan lääkärin ohjeiden mukaisesti.

1.16 Hengenahdistus

Hengittämiseen liittyvät ongelmat ovat kuolevilla ihmisillä yleisiä ja moninaisia. Viimeisten elinviikkojen aikana hengenahdistuksesta kärsii eri tutkimusten mukaan 45-70 % potilaista. Oire on väsymyksen, kivun ja syömiseen liittyvien vaivojen jälkeen yleisin. Hengenahdistus on hankalasti hoidettava oire ja aiheuttaa pelkoa sekä potilaalle että omaisille.

Kyseessä on oire, joka lisääntyy taudin edetessä ja kuoleman lähestyessä. Muutokset hengityksessä ovatkin usein merkkejä jäljellä olevan elinajan lyhyydestä. Moneen muuhunkin sairauteen kuin varsinaisiin hengitysteiden syöpätauteihin liittyy hengityselinten oireita. Systeemitaudit kuten amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), multippeliskleroosi (MS) sekä sydämen vajaatoiminta ja krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus (COPD) aiheuttavat edetessään lisääntyvää hengitysvajausta. Sairauksien loppuvaiheen oireita ovat liman erityksen lisääntyminen, liman sitkistyminen, anemisoitumisesta aiheutuva hengenahdistus ja väsymys, hengityskatkokset, yskä ja veriyskökset. Ajatus kuolemasta tukehtumalla on pelottava ja edellä mainitut oireet ruokkivat tuota pelkoa.

Toisin kuin kipuun, hengenahdistukseen ei ole selkeää oireenmukaista lääkitystä. Joihinkin tiloihin voidaan saada apua sädehoidolla (esim. vena cava -syndroma). Tiedot hengenahdistukseen kohdistettujen lääkkeiden vaikutuksista ovat pikemmin satunnaisia kuin tutkimuksiin perustuvia. Myöskään tieto hoitojen tehokkuudesta ei ole systemaattista. Usein hengenahdistuksen hoidosta saatavat tulokset jäävätkin heikoiksi. Vaikuttaminen hengityskeskukseen voi uhata koko hengitystoiminnan säätelyä. Lääkityksen hyödyllisyydestä tehdyistä tutkimuksissa ei ole saatu täyttä varmuutta morfiinin vaikutuksista hengenahdistukseen, mutta osalle potilaista kehittyi lääkityksen seurauksena keskushermostoperäisiä sivuvaikutuksia .

Hengenahdistukseen vaikuttaa joukko tekijöitä, joista osa on fysiologisia ja osa psykologisia. Potilaan tuntema hengenahdistus ei välttämättä näytä ulospäin yhtä vaikealta kuin hänen kokemansa hengenahdistus.

1.17 Kivun kokemus

Kipu on havaittu kokemus. Siihen liittyy siis tuntemus, joka koetaan ja tämän kokemuksen havaitseminen. Kivun alkusyynä voi olla syntynyt vaurio (haava, murtuma tms.) tai kipukokemus voi jäädä, vaikka varsinainen vaurio olisi jo parantunut. Pelkkä hermosyytä pitkin kulkeva kipuimpulssi ei ole kipua. Toisaalta ilman kipua kuljettavia hermoja sekä kipuimpulssin muokkaamista selkäytimessä ja lopulta aivokuorella ei kipuakaan olisi.

Koettuun kipuun vaikuttaa mitä kivusta ajattelemme. Jos kipu yhdistyy ajatuksissa vakavaan sairauteen, ajatellaan kivun helposti merkitsevän kuoleman lähenemistä. Kipu voi tuolloin herättää pelkoa. Kivun ilmaiseminen voi toisinaan merkitä avuntarvetta, jolle ei keksitä muuta ilmausta kuin juuri kipu. Usein kuolevilla ihmisillä ja heidän läheisillään puhe kivusta on samalla puhetta peloista, avuttomuudesta, huolesta ja hädästä.

Kun ihminen ahdistuu ja pelästyy kipua ja sen mahdollisesti saamia merkityksiä, se osaltaan pahentaa kipua. Pelko lisää kipua. Kipuun liittyy myös monia muita tunnetiloja. Näistä yleisimpiä on masennus. Ajatus siitä, että on kivulias ja kuolemassa aikaansaa hyödyttömyyden tunteita. Ne johtavat helposti ajattelemaan, ettei kukaan välitä näin hyödyttömästä ja tarpeettomasta ihmisestä ja että näin tulee aina olemaan. Kunnes kuolema vapauttaa. Toisaalta kipu voi synnyttää myös kiukkua ja saada tuntemaan olevansa huonosti kohdeltu, koska joutuu kärsimään kivusta. Toisinaan kyse ei ole pelkistä tunnetiloista, vaan kipu on huonosti hoidettu ja huonosti kohdeltu ihminen tuntee oikeutettua suuttumusta.

1.18 Ummetus

Vähäinen liikunta, niukka syöminen ja juominen sekä tietyt lääkkeet, kuten opioidit, lisäävät ummetusta.
Ummetukseen liittyy yleistä epämukavuuden tunnetta, pahoinvointia, kipua ja joskus sekavuutta.

Ummetusta hoidetaan ensisijaisesti suun kautta otettavilla ummetuslääkkeillä eli laksatiiveilla. Joskus tarvitaan ulostamisen käynnistämiseksi peräruisketta tai peräpuikkoa.

Yleistilan ja tajunnan heikentyessä elämän viimeisinä päivinä suolen toimimattomuus ei yleensä ole enää ongelma. Suun kautta annettavat laksatiivit lopetetaan eikä myöskään peräsuoleen annettavia laksatiiveja yleensä tarvita.

1.19 Palliatiivinen sedaatio

Palliatiivisella sedaatiolla tarkoitetaan kuolevan potilaan sedatoimista eli tietoisuuden alentamista ja uneen vaivuttamista tilanteessa, jossa hänen vaikeita oireitaan ei millään muulla tavoin saada lievitettyä.

Yleisimmin kysymyksessä on syöpäsairauden loppuvaihe, ja sedaation indikaationa on sietämätön kipu tai sietämätön hengenahdistus. Sedaatio saadaan aikaan esim. suoneen annosteltavalla midatsolaamilla, mutta muitakin bentsodiatsepiineja on käytetty.

Kuolevan ihmisen sedatoinnin lähtökohta on, että potilas kärsii sietämättömistä oireista, joita muilla oirehoidon keinoilla ei saada hallintaan. Edellytyksenä on lisäksi, että potilas ja omaiset ovat tietoisia sedaation luonteesta ja hyväksyvät sen. Potilaan subjektiivisen toiveen taustalla on usein vaikeiden oireiden lisäksi koettu yleinen heikkous, väsyminen alati läsnä olevaan kuolemaan ja oman elämän tarkoituksellisuuden häviäminen.

Sedaatio edellyttää aina hoitavan lääkärin, potilaan ja lähiomaisten yhteistä päätöstä.

1.20 Läheisen kuoleman aiheuttama suru

Läheisen kuoleman jälkeen voi suru viivästyä tai sen voi laukaista jokin toinen surua aiheuttava tekijä. Tällainen voi olla jonkun toisen läheisen kuolema.

Akuutti suru irrottaa meidät meneillään olevasta elämästä ja keskittää huomiomme kuolleeseen läheiseen.

Suru on hienosäädetty kussakin menetyksessä yksilöllisesti kunkin surevan ja ko. ihmissuhteen mukaiseen omaan yksilölliseen tapaan ja tahtiin. Kaksi ihmistä ei koe surua tarkalleen samalla tavalla, vaan parantumisprosessi etenee jokaisella eri tavalla.

Surun kulku koetaan ennustamattomana ja ailahtelevana.

Suru on psykososiaalinen prosessi, jonka menetys-elämäntapahtuma on käynnistänyt, ja jossa akuutti suru muuttuu ja lopulta kypsyy integroiduksi suruksi (surun ilmeneminen käyttäytymisessä).

Suru etenee kohtauksittain, alkaa huomion oskilloinnilla tuskalliseen kuoleman todellisuuteen ja siitä pois.
Aluksi akuutit tuskan ja epätoivon tunteet saattavat vallita koko ajan. Myöhemmin ne voivat tulla aaltoina tai purkauksina ensin ilman ärsykettä, myöhemmin erityisten vainajaan liittyvien muistuttajien aiheuttamina.

Terveet, yleensä adaptiiviset ihmiset, jotka eivät ole kokeneet aikaisemmin tunteiden vuoristorataa, kokevat voimakkaan hallitsemattoman akuutin surun emotionaalisuuden hämmentävänä tai jopa hävettävänä tai pelottavana. Jos reaktiot ovat hallitsevia, ihminen voi yrittää vältellä muistuttajia tai ylikontrolloida ärsykkeitä, mikä voi häiritä normaalia surun etenemistä.

Tuskallisiin kokemuksiin sekoittuvat myönteiset tunteet: helpotus, ilo, rauha ja onnellisuus. Myönteiset tunteet herättävät toisinaan kielteisiä epälojaaliuden ja syyllisyyden tunteita. Myönteiset tunteet 6 kuukauden kuluttua menetyksestä ovat resilienssin merkki ja liittyvät hyviin pitkän aikavälin lopputuloksiin.

Useimmilla suru ei koskaan täysin lopu.

(Soile Poijula: Surukonferenssi 2018)

2.1 Toivo

Toivo on mielentila, jossa henkilö odottaa tulevaisuudelta hyvää. Luottamus on toivoakin vahvempi positiivinen odotus, uskoa siihen, että asiat menevät parhain päin. Sairaus ainakin aluksi saattaa vähentää luottamusta ja uskoa parempaan huomiseen. Vaikean sairauden kohdatessa mieleen nousee ensin epäusko ja sitten pelko siitä, ettei kaikki menekään aiempien suunnitelmien mukaisesti.

Osa ihmisistä on perusluonteeltaan valoisasti, osa epäuskoisesti ja osa realiteettien mukaisesti asioihin suhtautuvia. Suhde sairauteen optimismin, pessimismin tai realismin keinoin kuuluu osaksi psyykkisiä reaktioita, jotka syntyvät juuri vaikeissa tilanteissa. Optimistille toivo on sitä, että kaikki menee lopulta aina parhain päin. Pessimisti taas ei pety ja realisti katsoo miten asiat etenevät ja suhtautuu sen mukaisesti.

Tuleeko lääkärin sitten kertoa, että sairaus on piakkoin johtamassa kuolemaan? Jos toivoa ei voi siirtää tai ankkuroida uuteen kohteeseen, kuoleman tulon ajatus saattaa viedä toivon. Toisaalta varautuminen väistämättömään voi myös auttaa, vaikka se tuntuukin raskaalta. Toivo liittyy tuolloin rauhalliseen kuolemaan ja kärsimyksen loppumiseen.

Epävarmuuden keskellä toivo antaa sitkeyttä ja auttaa katsomaan eteenpäin. Toivo voi suuntautua joskus sellaiseen, joka ei voi olla mahdollista. Toivo muuttuu silloin toiveeksi ihmeestä tai muusta odottamattomasta.

Toivon kääntöpuoli on epätoivo. Epätoivo voi olla läsnä silloin, kun ihminen joutuu koettelemusten eteen. Epätoivossa ihminen kadottaa tulevaisuuden perspektiivin. Mutta usein epätoivoon liittyy myös pyrkimys takaisin toivoon. Ihminen saattaa epätoivossaan kokea, että hänellä ei ole mitään syytä jatkaa elämää. Mikä saa kuitenkin jatkamaan?

Onko toiveikkuus toinen sana optimismille? Ne varmasti ainakin korreloivat keskenään. Kun ihmisellä on myönteisiä elämänkokemuksia, hänellä on psyykkisiä voimavaroja selvitä vastoinkäymisistä.

2.2 Hoitoneuvottelu

Hoitoneuvotteluun osallistuvat vointinsa mukaan potilas itse, lääkäri, hoitaja sekä potilaan suostumuksella hänen läheisensä. Hoitoneuvottelussa keskustellaan sairauden kulusta, hoidosta ja hoidon järjestelyistä nyt ja tulevaisuudessa.
Neuvottelun tuloksena kirjataan potilasasiakirjoihin sovittu hoitosuunnitelma, keskustelun sisältö sekä osallistujien näkemykset ja toiveet.

2.3 Apuvälineet ja hoitotarvikkeet

Apuvälinelainaamosta saa liikkumista helpottavia apuvälineitä kuten pyörätuoleja ja rollaattoreita. Päivittäisten toimintojen helpottamiseksi on saatavilla erilaisia peseytymisen, pukeutumisen ja ruokailun apuvälineitä. Palvelu on asiakkaalle maksutonta.

Hoitotarvikkeita voi saada maksutta hoitavan lääkärin tai hoitajan selvityksen ja kirjallisen määräyksen perusteella. Ehtona on, että hoitotarvikkeiden ja -välineiden tarpeen arvioidaan olevan pitkäaikainen ja kestävän yleensä yli kolme kuukautta.

2.4 Asunnon muutostyöt

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vammaispalvelujen käsikirjasta löytyy paljon hyödyllistä tietoa asunnon muutostöistä. Sieltä selviää kuka on oikeutettu asunnon muutostöihin, mitä muutostyöt sisältävät, mitä muutostöitä ja välineitä korvataan ja kuka tekee tarvittavat muutostyöt.

THL, vammaispalvelujen käsikirja

2.5 Palautumisen fysiologia

Kehon palautumista tukeva rauhoittumisjärjestelmä tasapainottaa kehon fysiologiassa pako- ja taistelujärjestelmän aineenvaihduntaan erikoistunutta puolta sen vastapainona ja yhdessä sen kanssa. Koko rauhoittumisjärjestelmä on nerokas kokonaisuus hermoston ja hormonitoiminnan yhteistyötä. Sen toimintaa tunnetaan nykyisin jo huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin, jolloin oli keskitytty tutkimaan enemmän stressifysiologiaa. Oksitosiini toimii stressihormoni kortisolin vastapainona ja edistää erityisesti kehon palautumista.

Palautumisen ja rauhoittumisen fysiologia tapahtuu sisäisesti, eikä siihen liity välttämättä selvästi ulkoista liikettä tai toimintaa, mutta se tuntuu. Rauhoittuessaan keho tyyntyy, myös mieli ja tuntemukset rauhoittuvat ja tasaantuvat kehon vaikutuksesta tai toisin päin. Kun saamme kokea, nähdä tai kuulla jotain miellyttävää ja kun nautimme ja tunnemme olomme turvalliseksi, seuraa kehon fysiologia perässä. Ruumis ja mieli liittyvät yhteen niin, että kumpikin rauhoittuu samaan aikaan. Rauhoittumisjärjestelmä auttaa kehoa parantumaan ja tukee sen uusiutumista ja kasvua. Se vaikuttaa fyysisen kehon lisäksi siihen, miten vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa sujuu, miten resilienttejä eli sitkeitä, joustavia ja selviytymiskykyisiä olemme ja miten taitavia päätöksiä osaamme tehdä.

Ylikuormittuminen ja palautumisjärjestelmän häiriintyminen on nykyisin yhä yleisempää. Mitä kiireisempää, jatkuvasti kaikkia aisteja stimuloivaa ja rauhattomampaa ympärillämme on, sitä kovemmalle sisäinen järjestelmämme joutuu pitäessään meidät tasapainossa. Arkipäivän yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen vähentyminen ja yksinäisyyden lisääntyminen ovat terveysriski. Tarvitsemme ravintoa kaikille aisteillemme voidaksemme hyvin, kasvattaaksemme ymmärrystä ympäristöstämme ja rakentaaksemme fyysistä ja henkistä selviytymiskykyä.
Keho oppii reagoimaan vaatimuksiin ja liian nopeaan elämänrytmiin jatkuvalla valppaudella eikä saa tilaisuutta levätä.

2.6 Harjoituksia kehon ja mielen tueksi

Keho ja mieli oppivat uusia tapoja, ja ne vahvistuvat yksinkertaisilla harjoituksilla. Mieli valitsee mielellään mielihyvää tuottavat vaihtoehdot. Harjoitukset ovat käytännöllisiä ja helposti toteutettavia. Ne helpottavat vaativissa elämäntilanteissa, jos koet stressiä, unettomuutta, tunnet olosi surulliseksi tai olet jännittynyt. Näiden yksinkertaisten kehonhuollon harjoitusten tavoitteena on virittää kehossa palautumisen fysiologia ja antaa sitä kautta tukea myös mielen tyyntymiselle. Kehonhuoltoharjoitukset toimivat hyvänä höyryventtiilinä stressitilanteissa. Parhaimmillaan ne ovat ennalta ehkäisevinä. Voit ohjata harjoituksia myös toisen tueksi.

Kun elämäntilanteessasi on vaikea löytää aikaa ulkoiluun, liikkumiseen ja harrastuksiin, voit pitää hyvinvoinnistasi huolta yksinkertaisilla hengitys-, kehonhuolto- ja liikeharjoituksilla. Positiiviset mielikuvaharjoitukset ovat myös aina käytettävissä tilasta riippumatta, ja lyhyetkin harjoitukset ovat arvokkaita.
Voit tehdä harjoitusta viidestä sekunnista muutamaan minuuttiin tai käyttää enemmän aikaa esimerkiksi iltaisin.
Myös vakavissa kehon ja mielen ylikuormitustilanteissa voidaan käyttää kosketuksen rauhoittavia, rakentavia ja kunnioittavia tekniikoita. Omakin kosketus auttaa!

Kosketus saattohoidossa -opas (Create amove Oy 2018)

Asettuminen

Asetu juuri siihen, missä olet, juuri sellaisena kuin olet. Seisoessa hae tuntuma maahan, istuessa tuoliin tai makuulla ollessa alustaan. Tunne erilaiset kosketuspinnat, niihin liittyvät aistimukset ja niiden muutokset. Anna kehon ystävystyä painovoiman kanssa ja maan kannatella sinua tässä ja nyt. Huomaa, miten nivelet antavat mahdollisuuden mukautua alustaan. Anna ajatusten virrata vapaasti avoimessa, sallivassa tilassa. Yhdistä asettumiseen yksinkertainen hengitysharjoitus. Tee harjoitusta aina kun tarvitset. Harjoitus voi olla yhden sisään- ja uloshengityksen mittainen, minuutin kestävä tai voit käyttää siihen viisi tai 10 minuuttia.
Kun sinulla on enemmän aikaa, voit tehdä asettumisen ja hengitysharjoituksen ja lisätä mukaan jonkin liikeharjoituksen. Voit käyttää joitakin hierontaotteita rentoutumisen tukena. Luo asettumisesta tapa itsellesi ja tutki, miten se vaikuttaa olotilaan.

2.7 Hengittäminen

Hengitys luo yhteyden mielen ja kehon välille. Asetu ja käytä pieni hetki hengityksen seuraamiseen. Huomaa sen aikaansaama liike kehossa, kun hengität sisään ja ulos. Palautumisen tukemiseksi ja rentoutumisen tehostamiseksi voit muutaman kerran painottaa uloshengitystä ja hengittää reippaammin huokaisten ja hiukan pidempään ulos kuin sisään.

Voit yhdistää harjoitukseen positiiviset mielikuvat. Voit tehdä harjoituksesta huolenpurku -hengityksen ja kuvitella, miten jokaisella uloshengityksellä voit päästää kaikesta tarpeettomasta jännityksestä ja huolista. Istu hetki ja aisti tunnelmaa harjoituksen jälkeen ja anna hengityksen virrata normaalisti.

2.8 Hiljentyminen

Hiljenny ja asetu paikalleen joko sisällä tai ulkona luonnossa. Voit tehdä hiljentymisen joko istuen tai seisten. Tee asettumisen vaiheet ja muutama hengitysharjoitus. Päästä kaikesta tarpeettomasta jännityksestä jokaisella uloshengityksellä ja hiljenny avoimeen tilaan. Seuraa hetki ajatusten kulkua ja anna kaikkien ajatusten tulla ja mennä vapaasti, pakottamatta, sellaisina kuin ne ilmestyvät. Tuo huomio takaisin kehoon ja paikkaan, jossa olet. Nauti luonnosta ja sen näkymistä, jos olet ulkona. Venyttele hetki rennosti.

2.9 Liike

Liikeharjoitukset auttavat tuomaan huomion kehoon ja juuri siihen hetkeen, jossa olet. Ne parantavat verenkiertoa lihaksissa ja vähentävät lihaskipuja jännittyneisyyden tai lihastyön jälkeen. Liike auttaa myös lymfanesteen kiertoa, mikä vähentää turvotusta esimerkiksi käsissä tai jaloissa. Liikeharjoitukset mobilisoivat niveliä lempeästi ja auttavat ystävystymään painovoiman kanssa.

Hartioiden rentouttamiseen kannattaa paneutua tietoisesti. Usein jännitämme niitä huomaamatta, varsinkin jos haastavat tilanteet jatkuvat pitkään tai keskitymme pitkiä jaksoja. Joskus jo havahtuminen oman palautumisen tarpeeseen on alku positiiviselle muutokselle.

Seiso hartioiden levyisessä haara-asennossa jalat tukevasti lattiaa vasten. Jousta hieman polvista ja katso suoraan eteenpäin. Saman harjoituksen voi tehdä myös istuen.

Nosta kädet oman kuntosi mukaan sisäänhengityksellä sivukautta ylös ranteet ja hartiat rentoina. Venytä ylhäällä pituutta ja uloshengityksellä vapauta kädet ja anna niiden pudota vapaasti kehosi vierelle. Jousta samalla polvista. Tarkista myös, että kasvot, erityisesti leuka, ovat rennot. Toista muutaman kerran.

Jos haluat käyttää harjoituksen yhteydessä mielikuvaharjoitusta, voit kuvitella, että päästät uloshengityksellä irti kaikesta tarpeettomasta jännityksestä ja huolesta.

Jos haluat tehdä toisen liikeharjoituksen saman tien, voit samasta perusasennosta antaa vartalon kiertyä vuorotellen hieman molemmille sivuille ja antaa käsivarsien seurata rennosti kiertoa. Toista liikettä muutamia kertoja edestakaisin.

Aseta sen jälkeen käsivarret ristiin rinnan päälle ja kämmenesi/sormesi hartioille lähelle niskaa. Rentouta kädet ja anna käsivarsien painon laskeutua pehmeästi alas ja venyttää hartioita. Hengitä rauhallisesti. Voit soveltaa positiivista mielikuvaa tarpeettoman jännityksen purkamisesta uloshengityksen avulla.

Voit rentoutuksen aikana kiertää ylävartaloa kevyesti uloshengityksellä ja sisäänhengityksellä palata takaisin keskelle. Tee kiertoliike molemmille puolille – se tehostaa venytystä.

3.0 Mieli

Aktivoi positiiviset ajatukset ja mielikuvat. Harjoittele kiinnittämään huomiota siihen, mikä kaikesta huolimatta edelleen toimii ja on hyvin, vaikka se olisi kuinka pientä. Positiivinen psykologia, ratkaisukeskeisyys sekä yhteyden luominen sisäiseen puoleen itsessämme ja myös muihin ympärillämme auttavat liikkeelle pysähtyneestä tilanteesta.

3.1 Luonto auttaa

Kävele luonnossa. Käytä kaikkia aistejasi ja pane merkille jatkuva muutos ja uusiutuminen. Huomaa kaikki kaunis ympärilläsi.

Kehollisen toivon ajatukseen kannattaa tutustua. Keho oppii uusia tapoja ja vahvistuu siinä, miten fyysisen ja henkisen palautumisen saa aktivoitua. Tärkeää on löytää kokemuksellisesti yhteys omaan ruumiillisuuteen ja omaan keholliseen tietoon. Harjoittele vaikka vähänkin mutta säännöllisesti, niin että keho ehtii oppia ja harjaantua.

3.2 Kehonhuolto

Kasvojen rentoutus

Hiero kämmeniäsi yhteen lämmittääksesi ne. Pidä hartiat rentoina.
Aseta kämmenet kevyesti kasvoille silmien päälle. Sulje silmät ja rentoudu. Silmät ja silmiä ympäröivät lihakset saavat lepohetken. Harjoitus auttaa silmien tarkkaavaisuuden elvyttämisessä, kun olet esimerkiksi valvonut paljon.

 

Kasvojen, pään ja korvien hieronta

Hiero korvat kauttaaltaan puristellen ja venyttäen korvalehtiä lempeästi. Voit hieroa myös päänahkaa ikään kuin levittäisit shampoota hiuksiisi. Yritä saada päänahka liikkumaan kalloa vasten. Hiero kasvot: otsa, ohimot, posket ja leuka.