Asiantuntijatiimi
Jaana Schirmer
Olen kotoisin Tampereelta, ja opiskellut Tampereen yliopistossa kasvatustieteen lisäksi mm. yrityshallintoa, tiedotusoppia ja psykologiaa. Vietin lisäksi vuoden Yhdysvalloissa opiskellen henkilöstöhallintoa. Työuraa on kertynyt henkilöstöhallinnon ja koulutuksen tehtävistä eri aloilta, sekä yrityksistä että julkiselta puolelta. Ennen hanketta työskentelin useamman vuoden erityisopettajana varhaiskasvatuksessa. Olen toiminut myös yrittäjänä, ja saattohoitotyö on minulle tuttua Terhokodista, jossa olen tehnyt potilaille ja heidän omaisilleen palauttavia rentoutushoitoja useamman vuoden. Nämä kohtaamiset ovat olleet erityisiä ja tuoneet omaankin elämään selkeyttä asioista, joista voi joka päivä olla kiitollinen.
Ennakoiva saattohoitovalmennus -hankkeessa toimin hankkeen suunnittelun ja toteutuksen koordinaattorina, sekä vastaan budjetista ja viestinnästä.
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla?
Vaikea valita … olen joskus todennut, että jos olisin kauppa niin olisin kukkakauppa. Vaikka rakastan kukkia, en ehkä uskaltaisi ryhtyä kukkakauppiaaksi. Jos osaisin tehdä mitä vaan, haluaisin olla keksijä! Olen ikuinen opiskelija ja uusi työ valokuvan/kuvallisen ilmaisun parissa olisi keksijää realistisempi vaihtoehto. Ehkä näiden yhdistelmä olisi hyvä: kehittäisin kuvallisen ilmaisun avulla uuden tavan tuoda luonnon kauneuden varsinkin niiden ulottuville, joilla on vaikeaa päästä luonnon äärelle.
Miten rentoudut parhaiten?
En ole koskaan tullut huonolla tuulella pois luonnosta / ulkoilemasta. Kävely luonnossa on parasta päiväaikaista palautumista ja lepoa erityisesti päivinä, jolloin istuu paljon tietokoneen ääressä. Illalla paras rentoutuskeino on hyvän kirjan lukeminen.
Kuvaile sielunmaisemaasi (meri, järvi, metsä, tunturi, autiomaa, kaupunki...)
Jotain vihreää, jotain sinistä, jotain värikästä, jotain hentoa, jotain jykevää, jotain virtaavaa.
Täydellinen sekä kehoa että sielua ruokkiva maisema olisi sellainen, jossa voisi yhdistää lämpimän auringonpaisteen, hiekan pehmeyden tai kallion jykevyyden, metsän kuiskiessa ja luonnonkukkien huojuessa kepeässä, virkistävässä tuulessa järven tai meren äärellä. Tästä kohteesta kilvoittelee öinen, tummansininen, täynnä tähtiä oleva taivas. Tähdet kaareutuvat nuotion ylle, jossa tuli levittää pimeään, hiljaiseen yöhön lämpöä ja valoa.
Tuula Styrman
Olen koko työurani saanut tehdä hoito- ja koulutustyötä laaja-alaisesti hierojana, valmentajana ja kouluttajana ja toimia yhteistyössä erilaisten hoito- ja hoivayksiköiden kanssa. Kokemusta ovat kartuttaneet lukuisat kehotyöskentelyn, rentoutumisen, urheiluvalmennuksen ja työhyvinvoinnin projektit, luennot ja koulutukset sekä erityisesti kaikki arvokkaat kohtaamiset ihmisten kanssa. Asiantuntijatehtävät hyvinvointialan tutkimus- ja kehittämistehtävissä ovat tällä hetkellä tärkeä osa niiden kokemusten arvostavaa eteenpäin viemistä.
Tässä hankkeessa suunnittelen ja hion valmennusta ja tuotan sisältöä yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa.
Yrittäjänä olen toiminut vuodesta 1988 ja opiskellut koko elämäni mm. avoimen yliopiston kautta ymmärtääkseni paremmin ihmistä ja ihmisen kohtaamista. Ammattitutkintoja ovat mm. Johtamisen erikoisammattitutkinto, hierojan tutkinto sekä viimeisimpänä palvelumuotoilun perusopinnot.
Merkittävä käännekohta oli aloittaa Terhokodissa henkilökunnan työpajat ja potilaiden, omaisten sekä henkilökunnan tueksi kunnioittavan kosketuksen hoidot. Tämän työn pohjalta syntyi tietokirja “Kunnioittavan kosketuksen käsikirja” ja Kosketus saattohoidossa -opas.
Osaamisen ja kaiken työskentelyn perustana näen inhimillisesti arvokkaan, kunnioittavan kohtaamisen periaatteen. Erityisen tärkeää on sen tuominen sosiaali- ja terveydenhuolto-alan palveluihin hoidettavan ääntä kuunnellen. Søren Aabye Kierkegaardia mukaillen: Jos todella haluaa johdattaa ihmisen tiettyyn paikkaan, täytyy ensin löytää hänet sieltä, missä hän on.
Mikä tekee sinut iloiseksi ja mikä surulliseksi? (Elämässä)
Milloin koet onnistuneesi valmennuksessa. Mitä silloin on tapahtunut valmennettavissa ja sinussa?
Koen, että olen onnistunut valmennuksessa, jos yhteys välillemme syntyy, olemme yhdessä pystyneet luomaan tasavertaisen yhteistyöhetken, jossa molemmilla on mahdollisuus tuoda kohtaamiseen omaa ainutlaatuisuuttaan. Jos voimme kokea, että olemme oppineet yhdessä jotain, ratkaisseet jonkun valmennettavalle tärkeän asian ja että läsnä on ollut avoimuuden, kunnioituksen ja myötäelämisen tunne.
Jos saisit muuttaa mitä vain, missä vain, mitä muuttaisit?
Haluaisin muuttaa sen, miten suhtaudumme luontoon ja ympäristöömme ja että oppisimme nopeasti pitämään siitä parempaa huolta samalla kun saamme nauttia sen uskomattomasta kauneudesta.
Päivi Hänninen
Olen valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 1983. Näin vuonna 1988 Tehy-lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin sairaanhoitajia syksyllä avattavaan saattohoitokotiin, Terhokotiin. Hain ja pääsin mukaan aloittamaan työtä aivan uudenlaisessa hoitokulttuurissa, jollaiseen en aikaisemmin ollut tottunut. Heti alusta lähtien oli itsestään selvää omaisten ensiarvoisen tärkeä rooli hoidettavan rinnalla, ei vain nimenä sairauskertomuksen kohdassa: Lähin omainen.
10 vuoden Terhokodin osastolla työskentelyn jälkeen siirryin Terhokodin kotisairaanhoitoon, missä työskentelin noin 20 vuoden ajan. Kotikäynneillä olinkin toisten reviirillä, ja kun jätin kengät eteiseen, tunsin astuvani kanssakulkijaksi omaisen rinnalle, sairaanhoitajan rooliani unohtamatta.
Kotisaattohoitotyössä opin sen, miten tärkeää omaisille on saada jo ennakkoon tietoa siitä, miten potilaan tilanne todennäköisesti etenee, mihin on syytä valmistautua, millaisia ongelmia saattaa tulla ja miten ne hoidetaan. Tämä vähentää omaisen huolta, vähentää turhia päivystyskäyntejä ja auttaa omaista selviytymään saattohoitovaiheen jälkeisestä ajasta.
Mitä opettaisit minulle viidessä minuutissa (mitä en osaa)?
Pelasta pörriäinen puskemasta ikkunaa vasten:
Ota juomalasi ja laita se varovasti ikkunaruutua vasten lentelevän pörriäisen ympärille. Pidä lasia tiiviisti pörriäisen ympärillä varoen vahingoittamasta hentoja raajoja ja tuntosarvia. Sujauta sitten esimerkiksi postikortti (tai joku tukeva paperi) lasin alle niin että pörriäinen jää juomalasin sisään. Nyt voit irrottaa lasin ikkunasta pitäen samalla tukevasti kiinni lasin suuaukon päällä olevasta postikortista. Pörriäinen lentelee nyt juomalasin sisällä, ja sitten vain avaat oven tai ikkunan ja vedät postikortin pois lasin suulta ja pörriäinen lentää lasista vapauteen.
Mitä ajattelen yksin autossa?
Ajan usein yksikseni autolla Helsingistä Uuteenkaupunkiin tapaamaan yli 100-vuotiasta äitiäni. Olen ajanut tämän reitin vuosikymmenten aikana lukuisia kertoja, joten maisemat ovat tulleet kovin tutuiksi. Moottoritie on aika tylsä ajaa ja ehkä juuri siksi tuntuu, kuin aivot alkaisivat itse tuottaa mielekästä ajateltavaa tylsyyden vastapainoksi. Saatan saada idean uudesta harrastuksesta, miettiä puhetta hääparille tai lahjaa kummilapselle. Muistella menneitä ja suunnitella tulevaa. Usein mieleen putkahtavat vanhat ystävät, joita en ole nähnyt pitkään aikaan ja joihin haluan taas ottaa yhteyttä. Ajatus liitää aika vapaasti ja yhtäkkiä johonkin pitkään miettimääni asiaan löytyykin ratkaisu. Mieleeni tulleet ideat ja asiat kirjoitan ylös taukopaikalla. Välillä lista on pitkä, välillä tajunnanvirta tuntuu vain huuhtelevan ajatuksia ja selkiyttää elämääni ilman, että syntyy mitään ns. valmista kirjattavaa.
Mitä kirjaa suosittelisit?
Ostin vuonna 1989 Tove Janssonin aikuisille suunnatun kirjan nimeltään ”Kesäkirja”. Olen jo monia vuosia lukenut sen joka kesä. Kirja kertoo Sophia-lapsesta, hänen isästään ja isoäidistään, jotka viettävät kesää Suomenlahden saaristossa. Kirja kertoo hyvin vanhan isoäidin ja pienen lapsenlapsen välisestä ystävyydestä. Kesäkirjassa on hienoa kuvausta ihmisistä, saaresta, merestä, vanhenemisesta ja lapsuudesta. Kunnioituksesta yli sukupolvirajojen, luottamuksesta, hyväksymisestä. Kirja tuo mieleeni myös omat lapsuudenkesäni merenrannalla. Veneretket lähisaariin, uimisen vielä tuolloin puhtaassa meressä sekä kuumat auringolta tuoksuvat sileät kalliot.
Juha Hänninen
Olen tehnyt töitä kuolevia hoitavana lääkärinä Terhokodissa 1993-2018. Sinä aikana olen kohdannut tuhansia potilaita ja kenties kymmeniä tuhansia omaisia. Oma ajatukseni saattohoidosta on aina ollut sellainen, että koko lähipiiri tulee ottaa huomioon hoitoa ja tukea tarjotessaan. Tulee myös aina kysyä niiltä ihmisiltä, joita auttaa, kuinka he haluavat tulla autetuiksi.
Vuosien mittaan olen ollut kouluttamassa lääkäreitä ja hoitajia, kirjoittanut oppi- ja muita kirjoja ja osallistunut saattohoidosta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mielestäni on hyvin tärkeää pyrkiä muuttamaan hoitamisen kulttuuria sellaiseksi, jossa tuettavan ja auttajan suhde on tasavertainen ja kunnioittava.
Mikä auttoi sinua kuoleman kohtaamisessa ihmisenä ja ammattilaisena?
Kuolevan kohtaamisessa auttaa se, että ymmärtää hoitavansa ihmistä, jolla on omat päämääränsä ja toiveensa. Kuoleman kohtaamisessa on hyväksi, ettei olisi liian suurta eroa kohtaamisessa ihmisenä ja toisaalta ammattilaisena.
Mitä haluaisit vielä erityisesti oppia? (elämässä, mitä vaan..)
Haluaisin oppia hillitsemään oman haluni selittää asioita ja olla aina oikeassa. Haluaisin paremmin omaksua sokraattisen ihanteen kysellä ja antaa ihmisten itsensä vastata omiin kysymyksiinsä.
Mitkä asiat auttavat sinua palautumaan?
Normaali arki, joskus juhlalla maustettuna.
