Vuoden ajan arkea jo muokannut koronapandemia alkaa ymmärrettävästi väsyttää kaikkia. Keväällä 2020 ajateltiin, että kunhan ensi kesään pärjätään, sitten alkaa helpottaa. Kesällä saattoikin hengitellä hieman vapaammin ja jopa tavata rajoitetusti ihmisiä. Kuitenkin silloinkin piti koko ajan olla edelleen varuillaan. 

Syksyllä alkoi julkisuudessa puhe toisesta aallosta koronainfektioissa. Tilanne muualla maailmassa huononikin nopeasti. Suomessa oltiin vielä rauhallisessa vaiheessa jouluun saakka. Joulun jälkeen infektiotilanne muuttui ja näytti siltä, että meilläkin tilanne karkaa käsistä. Kaikissa naapurimaissa pandemian toinen aalto iski nopeasti.

Helmikuussa 2021 alkoivat koronarokotukset ensin iäkkäille ja vähitellen muille riskiryhmille. Koronaa hoitavat hoitajat ja lääkärit suojattiin myös rokotteella. Rokottaminen koski myös omaishoitajia, jotka asuvat samassa taloudessa hoidettavansa kanssa. 

Viimeiset 12 kuukautta ovat olleet raskasta aikaa omaishoitajille. Joidenkin läheinen on kuollut koronainfektioon. Toisilta mahdollisuus palautumiseen omaishoitajana olosta on muodostunut vaikeaksi tai mahdottomaksi. Osa intervallipaikoista on ollut kiinni tai karanteenimääräykset ovat rajoittaneet niiden käyttöä. Omaishoitajan liikuntamahdollisuudet ovat vähentyneet kuntosalien ja uimahallien ja muiden liikuntapaikkojen käyttömahdollisuuksien supistuessa.

Huomioita valmennushankkeesta koronan aikana 

Omassa ennakoivaa saattohoitoa koskevassa valmennushankkeessamme tuli esiin omaishoitajien sekä fyysisen että myös henkisen hyvinvoinnin heikkeneminen. Pandemia lukitsi ihmisiä sisään. Sosiaaliset kontaktit ja osa apumuodoista vähenivät. Hoitajat kotona ja hoivakodeissa olivat näkymättömissä maskien takana. Aina ei edes saattohoitovaiheessa päässyt läheisensä vierelle. 

Tämä näkyy myös omassa perheessäni. Iäkkään vanhemman luo menemisessä nousi mieleen, olenko viemässä hänelle infektiota. Hoivapaikassa sallittiin jossain vaiheessa kurkistus ikkunan takaa, toisessa vaiheessa käynti rajoitettiin 15 minuuttiin. Päiväkeskukset menivät kiinni. 

Eräs iäkäs hoivakodin asukas sanoi, etten voi nyt tehdä mitä haluaisin. Voi olla, etten koskaan voi tehdä enää sitä, mitä haluaisin. Saatan kuolla ehtimättä tehdä haluamiani asioita.

Omaishoitajan oma tila ja elämä 

Omaishoitajan suuri ongelma on saada myös omaa tilaa ja elämää hoitajuuden lisäksi. Omaishoitajuus ei määritä koko persoonaa. Kun elämä on toisinaan jo valmiiksi supistunutta, pandemiarajoitukset saattavat tehdä omaishoitajuudesta vankilan. 

Koronapandemia on uhka hauraalle ja usein monisairaalle hoidettavalle niin kotona kuin hoivapaikassakin. Se on uhka myös omaishoitajalle. Kuinka jaksaa nyt ja kuinka elämää voi jatkaa, kun omaishoitajuus päättyy. Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka omaishoitosuhteen päättyminen (yleensä kuolemaan) tekee arkeen ammottavan aukon. Tässä kohdassa ennakointi on sitä, että pystyy elämään koko ajan muutakin elämää kuin läheisen hoivaamista. Saattohoitoa lähestyessä se tulee erityisen tärkeäksi. Menetys, suru ja luopuminen vaikeuttavat oman elämän elämistä, ellei jollain tavalla ole kyennyt valmistautumaan tulevaan. Tulevaan valmentautumista voi olla tieto siitä, mitä elämän loppuvaiheessa voi tapahtua ja kuinka siihen saa apua.