Omaishoito on jälleen noussut keskusteluihin julkisuudessa. Lähes viikoittain saamme lukea, kuinka rahat eivät riitä sote-palveluihin nykyisessä muodossa. Erityisesti ikääntyneiden hoidossa apuun huudetaan jälleen läheis- ja omaishoivaajia, koska hoivakotipaikkoja halutaan vähentää ja hoitoalan työntekijöistä on pulaa.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen omaishoidon myöntämisperusteissa on linjattu, että tuki kohdennetaan vaativampaan hoitoon ja hoivaan kotioloissa. Ollaanko omaishoitajaa kuitenkaan valmiita tukemaan tärkeässä työssään? Puheitten tasolla kyllä, mutta entä käytännössä?
Omaishoitajan vapaat tukevat onnistuessaan jaksamista ja terveyttä. Puolet omaishoitajista ei käytä heille kuuluvia lakisääteisiä vapaitaan. Syitä tähän on monia: sopivaa ja hyvää hoitopaikkaa ei löydy, hoidettava ei halua lähteä kotoa tai jaksamisen tueksi ei ole valittavissa sopivaa vaihtoehtoa. Työssäkäyvä omaishoitaja tuskin pitää ollenkaan vapaitaan.
Hyvinvointialueille siirryttäessä omaishoidon vapaiden järjestämistapoja yhdenmukaistettiin Länsi-Uudellamaalla. Valitettavasti yhdenmukaistamisen myötä ja yhdenvertaisuuteen vedoten luovuttiin monen kunnan hyvin toimineista käytännöistä. Omaishoitajaa vastuutettiin olemaan yhteydessä vapaan uudelleen järjestelystä.
Palveluohjaus, tieto vapaan muodoista ja selkeät kirjaukset hoito- ja palvelusuunnitelmaan edistävät vapaiden toteutumista. Hyvinvointialueella on oltava erilaisia omaishoitajan tarpeita vastaavia vapaan vaihtoehtoja ja käytänteitä, jotka innostavat omaishoitoperheitä vapaiden käyttöön. Sijais- ja perhehoito ovat hyviä vapaan järjestämistapoja, mutta ne eivät sovi kaikille. Vapaan muotoja tulee olla riittävästi suhteessa hoivan sitovuuteen ja vaativuuteen. Kuukausittainen vapaa on osalle omaishoitamisen välttämätön ehto, mutta toisille pitempi vapaa harvemmin, tai joku muu vaihtoehto toimii paremmin.
Tietoa sosiaalihuoltolain mukaisista vapaan mahdollisuuksista pitää lisätä, sillä sopimusomaishoidon ulkopuolella olevien omaishoitajien tieto mahdollisuudesta vapaiden pitämiseen on heikkoa.
Asiakkaiden ja omaisjärjestöjen osallistaminen vapaiden kehittämiseen sekä konkreettisten tavoitteiden asettaminen vapaiden käyttöön parantaa omaishoitajaperheiden hyvinvointia. Se ei välttämättä ole raha- vaan järjestelykysymys. Omaishoito on nyt ja tulevaisuudessa tärkeä osa hoivan kokonaisuutta.
